Miten on mahdollista, että sokeripilleri voi nostaa kansallisen tason voimanostajien kyykkytulosta välittömästi yli 10 kiloa? (Maganaris ym. 2000)
Miten yliannostus lumelääkkeillä voi aiheuttaa sairaalahoitoa vaativia oireita? (Reeves ym. 2007)
Miten tunnettu särkylääke voi toimia paremmin päänsäryn lievityksessä kuin sama lääke etikettömänä? (Branthwaite & Cooper 1981)
Miten päänsärky voi aiheutua vain päänsärystä kuulemalla? (Benedetti ym. 2014)
Nämä ovat kaikki tutkittuja, oikeita esimerkkejä plasebo- ja nosebovaikutuksista, joista liikuntatieteilijät ja psykologian opiskelijat Ville Meuronen, Julius Granlund ja Tapio Tulenheimo kertovat lisää tässä kattavassa vieraskirjoituksessa. Aihe on tärkeä, koska esimerkiksiuskomuksillamme ja ennakkoluuloillammevoi olla hyvin vahvoja seurauksia – sekä positiivisia että negatiivisia. Nämä vaikutukset on tärkeä tiedostaa ja ymmärtää, koska ne vaikuttavat laajasti elämässämme – oli kyseessä sitten suorituskyky, erilaiset oireet ja niiden hoito tai monenlaiset ennakkoluulot ja odotukset.
Kuva. Lumepillerin ottamisella voi olla yllättävänkin isoja vaikutuksia, vaikka itse pilleri ei sisällä mitään vaikuttavaa ainetta (Kuva muokattu lähteestä).
Lumepillerien vaikutuksia
Herra A ja masennuslääkkeet.
26-vuotias Herra A osallistui masennuslääketutkimukseen, ja koki saavansa hyötyä lääkkeistä ensimmäisen kuukauden ajan (Reeves ym. 2007). Toisen kuukauden alussa kuitenkin tuli takaisku. Riideltyään tyttöystävänsä kanssa A päätti ottaa kaikki jäljellä olevat 29 pilleriä masennuslääkettä kerralla, mikä on hyvin vaarallinen annos. Hän katui tätä heti ja pelkäsi, että menehtyy yliannostukseen. A pyysi naapuriaan viemään hänet sairaalaan, jossa hän pyörtyi saavuttuaan ensiapuun. Herätessään A oli kalpea, hikoileva sekä vapiseva. Hänen verenpaineensa oli hyvin matala (80/40) ja syke korkea (110). Muuten tarkastus ei osoittanut poikkeavaa – muut laboratoriotutkimukset olivat normaalien rajojen sisällä. Verenpaineen tasaamiseksi A:lle annettiin suonensisäisesti 2 litraa suolaliuosta, jonka seurauksena verenpaine nousi hieman (100/62), mutta laski heti takaisin kun infuusionopeutta hidastettiin. A:n tilannetta ei saatu neljän tunnin aikana stabiloitua – kunnes masennuslääketutkimuksen lääkäri saapui paikalle ja kertoi, että herra A oli kuulunut tutkimuksen lumeryhmään, eli saanut vaikuttamattomia sokeripillereitä. Kuultuaan tämän, A oli ensin hämmästynyt ja sitten liikuttuneen kiitollinen. Hetken päästä tästä A oli “parantunut”, täysin hereillä, verenpaine (126/80) ja syke (80) normalisoitunut.
Paljonko nousee plasebolla?
Tutkijat antoivat kansallisen tason voimanostajille pillerin ja kertoivat, että se oli nopeasti vaikuttava anabolinen steroidi (Maganaris 2000). Pillerin nauttimisen jälkeen tutkittavat paransivat välittömästi maksimituloksiaan (5–12,5 kg per liike) jo valmiiksi koviin tuloksiin maastavedossa, kyykyssä ja penkkipunnerruksessa. Kahden viikon päästä voimanostajat tulivat uudestaan maksimitesteihin ja nyt viidelle henkilölle paljastettiin, että he olivat viimeksi saaneet todellisuudessa vain vaikuttamattoman sokeripillerin. Näillä henkilöillä tulokset laskivat lähelle lähtötasoa, vaikka nyt he tiesivät, että aiemminkaan kyse ei ollut oikeasti steroideista. Loput tutkittavista pystyivät sen sijaan ylläpitämään tai nostamaan tuloksia, luulleensa edelleen saaneensa steroideja. Tämä on hauska esimerkki plasebovaikutuksesta, sillä edes mikään anabolinen steroidi ei fysiologisesti kykenisi vaikuttamaan näin nopeasti voimantuottoon (Saad ym. 2011).
Kuva. Plasebon saamisen välitön vaikutus kokeneiden voimanostajien maksimituloksiin on hurja. Yhtä hurja on tulosten lasku pitkälti takaisin lähtötasoon sen jälkeen, kun heille kerrottiin plasebosta. (Maganaris 2000).
Lisää steroideja
Hieman vastaavan tutkimuksen tekivät myös Ariel & Saville (1972), kun ennestään vahvat treenaajat harjoittelivat ensin seitsemän viikkoa normaalisti ja sen jälkeen neljä viikkoa steroidien alaisena. Kuten lukiessa arvata saattaa, tässäkin steroidit olivat todellisuudessa lumepillereitä. Kehitys oli huimaa, kun verrattiin ensimmäisen seitsemän viikon harjoittelua ja sen jälkeistä neljää viikkoa plasebojen alaisena. Esimerkiksi penkkipunnerrus kehittyi ensimmäisten (ilman plaseboa) seitsemän viikon aikana 133 kg → 138 kg. Viimeisten neljän “plaseboviikon” aikana penkkipunnerrus kehittyi 138kg → 151kg. Siis yli tuplasti enemmän, samalla treeniohjelmalla ja lähes puolet lyhyemmässä ajassa!
Kuva. Plasebopillereiden luuleminen steroideiksi toimii hyvänä esimerkkinä, miten omat positiiviset odotukset voivat oikeasti aiheuttaa huomattavia positiivisia tuloksia. Kuva: Psykalab-podcast
Mikä on plasebo ja nosebo?
Plasebo ja plasebovaikutus on helpointa selittää juuri lumepillereiden kautta. Lumepilleri on sokeripilleri tai muu vastaava vaikuttamaton aine (eli plasebo). Se ei aiheuta itsessään mitään, joten se ei voi olla selittävä tekijä edellisten esimerkkien suurille vaikutuksille. Mistä vaikutus sitten syntyy? Se syntyy siitä, miten lumepilleriin suhtaudutaan. Positiivisella tai negatiivisella suhtautumisella, kuten uskomuksilla, on kyky muokata elimistön toimintaa. Suhtautumisesta johtuvaa positiivista vaikutusta sanotaan plasebovaikutukseksi, kun taas negatiivista vaikutusta nosebovaikutukseksi. Esimerkiksi steroidiesimerkissä voimanostajat luulivat olevansa steroidin vaikutuksen alaisena, heillä oli tieto niiden vaikutuksista ja uskomus steroidien antavan heille lisävoimaa (Maganaris ym. 2000). Luulot ja uskomukset muokkasivat maksimivoimaan vaikuttavia tekijöitä, mistä syntyi plasebovaikutus.
Vaikutusten on kuitenkin todettu olevan moniulotteisempia, kuin pelkästään lumepillereiden ottamiseen liittyviä. Tämä on aiheuttanut tarpeen laajentaa plasebon ja nosebon käsitteitä. Määritelmistä on erilaisia mielipiteitä ja aiheesta on kirjoitettu paljon. Asiantuntijaryhmä määritteli plasebon näin: plasebot ovat itsessään vaikuttamattomia aineita, keinoja, sanallisia tai sanattomia viestejä, joiden käyttäminen tai hyödyntäminen johtaa positiiviseen vaikutukseen. Vastaavasti negatiivisten vaikutusten osalta on kyse noseboista. Herra A:n tapauksessa lumepillerit olivat nosebo, koska lumepillerit aiheuttivat haittaa.
Plasebot ovat siis paljon muutakin kuin lumepillereitä, kuten lumeleikkaus, lääkärin sanat ja elekieli. Lumeleikkaus on itsessään vaikuttamaton keino, jossa leikkausta ei oikeasti tehdä, mutta silti sen myötä voi saada hyötyjä. Lääkärin vastaanotolla plaseboja voivat olla kivun lievityksestä kertovat sanat tai lääkäristä huokuva empatia. Ne ovat sanallisia ja sanattomia viestejä, joilla voi olla vaikutusta hoidon tehoon. Myös nosebo voi olla muutakin kuin lumepillereitä. Jos esimerkiksi luet allergiaoireista mediasta ja alat saamaan näitä oireita sen jälkeen, vaikka sinulla ei kyseistä allergiaa ole, niin median viesti toimi nosebona. Seuraavana on esitetty erilaisia plaseboja ja noseboja sekä niiden aiheuttamia vaikutuksia.
Kuva. Uskomus pihkasalvan iho-oireilua vähentävästä vaikutuksesta voi auttaa jo itsessään oireisiin plasebovaikutuksen kautta. Vaikutus ei siis tullut varsinaisesti pihkasalvan käytöstä. Kuva: Fingerpori
Huonot geenit?
Tutkittavat suorittivat juoksumatolla maksimaalisen kestävyyskuntotestin (Turnwald ym. 2019). Heille tehtiin myös geenitesti, jossa selvitettiin löytyykö heiltä kestävyyskuntoon negatiivisesti vaikuttavia geenejä. Viikon päästä tutkittavat tekivät uudestaan saman kestävyyskuntotestin, mutta nyt ennen testiä osalle sanottiin, että heillä on kestävyyskuntoa heikentävä geeni. Todellisuudessa heillä ei tätä geeniä ollut. Heikentävästä geenistä kuulleet eivät enää jaksaneet juosta samaa tulosta kuin viikko sitten, heidän hengityskapasiteettinsa oli matalampi ja he kokivat juoksemisen paljon raskaammaksi. Negatiiviseen informaatioon geenistä suhtauduttiin negatiivisesti, mikä johti nosebovaikutukseen eli tässä tapauksessa testituloksen heikentymiseen.
Kipulääkettä salaa.
Italialaiset tutkijat tutkivat erilaisten kipulääkkeiden vaikutuksia (Amanzio ym. 2001). 278 potilaalle oli tehty rintakehän alueen leikkaus ja he kaikki saivat suositusten mukaisesti kipulääkkeitä leikkauksen jälkeen maatessaan osastolla. Osalle potilaista kipulääkkeen antoi lääkäri, joka myös kertoi kipulääkkeen lievittävistä vaikutuksista. Osa sen sijaan sai lääkkeen automaattisesti infuusiolaitteen kautta, eivätkä potilaat tienneet milloin he saavat kipulääkettä. Tulokset osoittivat, että riippumatta mitä kipulääkettä potilaalle annettiin, oli sen vaikutus tehokkaampi lääkärin ollessa paikalla ja potilaan ollessa tietoinen kipulääkkeen saamisesta. Plasebovaikutus oli siis seurausta lääkärin läsnäolosta ja tietoisuudesta lääkkeen saamisesta.
Polvileikkaus ilman leikkausta.
Suomalaistutkijat tutkivat revenneen polven kierukan leikkausta (Sihvonen ym. 2013; Sihvonen ym. 2020). He jakoivat 146 potilasta kahteen ryhmään. Toiselle ryhmälle tehtiin yksi yleisimpiä polvileikkauksia, eli revenneen kierukan osapoisto. Toiselle ryhmälle taas tehtiin lumeleikkaus, jossa kirurgi liikutti ja paineli leikkausinstrumenteilla polvea, mutta mitään varsinaista toimenpidettä ei leikkauksessa tehty. Potilas, myöhemmin hoitoon osallistuneet tai tuloksia analysoineet eivät tienneet kuuluiko potilas oikean leikkauksen saaneiden ryhmään.
Vuoden kuluttua leikkauksesta kartoitettiin polven paranemista, oireiden esiintymistä ja potilaiden tyytyväisyyttä leikkaukseen ja sen tuloksiin. Tulokset yllättivät: Ryhmien välillä ei ollut eroja lopputuloksessa. Molemmissa ryhmissä suurin osa potilaista oli tyytyväisiä polven paranemiseen ja koki leikkauksen olleen tehokas. Kun kysyttiin kuinka moni menisi leikkaukseen uudelleen, 93% oikeasti leikkauksen saaneista olisi valinnut saman leikkauksen uudestaan ja lumeleikkauksen saaneista 96%. Tutkijat tekivät uuden seurantatutkimuksen aineistosta viiden vuoden jälkeen leikkauksesta ja tulokset edelleen osoittivat, ettei ryhmien välillä ollut eroja samoissa muuttujissa. Luulo leikkauksen saamisesta on esimerkiksi voinut lisätä positiivista suhtautumista liikkumiskyvykkyyteen ja oireisiin, mistä voi syntyä plasebovaikutus (Louw ym. 2017).
Kuva. Yksi mitatuista tekijöistä oikean leikkauksen ja plaseboleikkauksen ryhmissä oli itse arvioitu polvikipu liikunnan jälkeen asteikolla 1-10. Viiden vuoden seurannan aikana kipu väheni leikkauksen jälkeen yhtä paljon riippumatta oliko ollut polvileikkauksessa vai pelkästään luulleensa olleen leikkauksessa. (Sihvonen ym. 2020).
Mistä uskomusten voima on peräisin?
Suhtautumiseen vaikuttavat erilaiset tekijät, joita voidaan sanoa mekanismeiksi. Luulot ja uskomukset kuuluvat plasebovaikutuksen psykologisiin mekanismeihin. Ne vuorovaikuttavat fysiologisten mekanismien kanssa. Plasebovaikutukseen yhdistettyjä fysiologisia mekanismeja on lukuisia, kuten kivun lievitys aivojen opioidijärjestelmän kautta (Petrovic ym. 2002) tai voimantuottoa parantava hermoston optimaalisempi toiminta (Fiorio ym. 2014). Kyse on siis psykologisten ja fysiologisten mekanismien kokonaisuudesta, jossa oleellista plasebovaikutuksen syntymiseksi on fysiologisen toiminnan muuttuminen. Uskomukset pystyvät siis muokkaamaan aivojasi. Psykologisia mekanismeja on myös useita, mutta ne jaotellaan tyypillisesti kahteen pääosaan: odotuksiin ja oppimiseen (Benedetti ym. 2022). Oppiminen kuvastaa menneiden kokemusten vaikutusta. Sen osalta vaikuttaviksi tekijöiksi on todettu varsinkin klassinen ehdollistuminen ja mallioppiminen.
Odotukset ovat tietoista ennakointia tulevista tapahtumista (Benedetti ym. 2022). Niihin voivat liittyä myös toivo paremmasta ja tiedostamattomat odotukset (Rosenkjær ym. (2022). Steroidiesimerkeissä luulo steroidien saamisesta aiheutti positiivisia odotuksia omasta kyvykkyydestä nostaa rautaa.
Klassinen ehdollistuminen on opittu reagointi ärsykkeeseen, johon ei ole ennen ehdollistumista reagoitu (Pavlov 1927). Kuten Pavlovin koirat ehdollistuivat erittämään sylkeä pelkän kellonsoiton kuullessaan, kun kellonsoitto oli aiemmin yhdistetty ruoan saamiseen.
Mallioppiminen on muiden havainnoinnista peräisin olevaa oppimista (Bandura 1977). Mallioppimista on esimerkiksi mallin ottaminen vahvan kuntosalikaverisi henkisestä ja fyysisestä valmistautumisesta maksimikyykkyyn.
Psykologiset mekanismit voivat olla sekä tiedostettuja että tiedostamattomia (Rosenkjær ym. (2022). Plasebovaikutukset voivatkin aiheutua pelkästään tiedostamattomista psykologisista mekanismeista, kuten oppimisen tapauksessa on usein kyse. Lisäksi plasebovaikutuksiin voi liittyä aivojen tekemät ennustukset, jolloin vaikutukset voivat tapahtua aistihavaintojen kautta (Kaptchuk 2018). Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa kofeiinin vieroitusoireista kärsivät tutkittavat tiesivät saavansa kofeiinitonta kahvia, mutta silti heidän vieroitusoireensa osin helpottivat. Tämä saattoi johtua lämpimän kahvikupin ja kahvin tuoksun aiheuttamista aistihavainnoista. Havainnot saattoivat yhdistyä aiempien kokemusten avulla luotuun ennustukseen oireiden lievittämisestä. Tämä on yksi esimerkki siitä, että plasebo, jonka henkilö tietää olevan vaikuttamaton (nimeltään avoin plasebo) voi joissain tapauksissa toimia.
Seuraavat esimerkit tutkimuksista auttavat ymmärtämään psykologisia mekanismeja paremmin.
Väsymystä turhaan.
Tutkimuksessa osalle opiskelijoista kerrottiin, että suoritettava tehtävä aiheuttaa väsymystä (Lenaert ym. (2021). Tehtävän kuormittavuudesta kuulleet opiskelijat raportoivat suurempaa halua lopettaa tehtävän tekeminen verrattuna opiskelijoihin, joille ei kerrottu tehtävän kuormittavuudesta mitään. Kyse voi olla niin sanotun somaattisen huomion teorian (Alfano 2015) mukaisesta selityksestä. Sen mukaan tuntemusten (kuten koetun kuormittavuuden) kynnykset ja tulkinnat voivat muuttua, jos tuntemuksiin kiinnitetään enemmän huomiota. Onkin tärkeä tiedostaa, että omalla toiminnalla, esimerkiksi sanoilla, voi vaikuttaa omaan ja muiden kykyyn sietää ja myös minimoida väsymystä.
Plasebo korvaa hapen.
Eräs plasebovaikutuksen kuuluisimmista tutkijoista, Fabrizio Benedetti, yhdessä tutkimusryhmänsä kanssa päätti tutkia voiko hapen korvata plasebolla (Benedetti ym. 2018). He veivät tutkittavat tekemään rasituskokeita jopa 5000 metrin korkeuteen ilman lisähappea ja lisähapen kanssa. Useiden testien jälkeen tutkittavat oppivat (ehdollistuivat), että lisähapen kanssa suoriutuu paremmin. Nyt tutkijat tekivät koko tutkimuksen juonenkäänteen – seuraavalla kerralla lisähapen kanssa tehdessä testiä, tutkittavat eivät saaneetkaan lisähappea vaan niin sanottua pseudohappea. Vaikka suorituskyky oli heikompi pseudohapen kanssa kuin oikean lisähapen kanssa, oli se silti korkeammalla kuin tutkittavien tietäessä tekevänsä testiä ilman lisähappea. Plasebovaikutuksen mekanismit siis pystyivät kompensoimaan matalan happipitoisuuden aiheuttamaa suorituskyvyn heikentymistä, mikä osoittaa vahvasti ehdollistumisen roolin plasebovaikutuksessa.
Keskustelemalla tarttuva päänsärky.
Tutkijat lähettivät ryhmän opiskelijoita korkeaan ilmanalaan tarkoituksenaan tarkkailla päänsäryn ilmentyvyyttä, joka on yksi mahdollinen oire korkeassa ilmanalassa (Benedetti ym. 2014). Ennen lähtöä tutkijat kertoivat yhdelle opiskelijoista, että korkealle mentäessä päänsärky voi olla yksi oire ja sitä varten kannattaa ottaa aspiriinia matkaan. Ennen lähtöä opiskelijat vielä valmistautuvat matkaan ja viettivät aikaa yhdessä. Juuri ennen nousua 3500 metrin korkeuteen, tutkijat haastattelivat matkalle lähtevät ja kartoittivat, ketkä ovat tietoisia mahdollisesta päänsärystä oireena korkeassa ilmanalassa oleskellessa sekä keneltä he ovat siitä kuulleet. Haastattelussa kartoitus tehtiin niin, etteivät tutkijat itse maininneet mitään päänsärystä tai antaneet siitä vihjettä. Näin opiskelijat jaettiin ryhmään, jotka olivat keskenään keskustelleet päänsäryn riskistä ja ryhmään jotka eivät olleet tietoisia, että päänsärkyä voi ilmetä korkealle mentäessä.
Opiskelijoiden oltua 15 tuntia korkealla vuoristossa, tutkittiin päänsäryn ilmaantuvuutta. Tulokset olivat mielenkiintoisia. Päänsärkyä oli huomattavasti useammalla sekä paljon kovempana ryhmässä, jotka olivat keskustelun kautta kuulleet päänsäryn riskistä. Lisäksi päänsäryn kovuus oli suoraan yhteydessä siihen, kuinka monelta oli kuullut päänsäryn mahdollisuudesta korkealle mentäessä! Tutkimus osoittaa, kuinka nosebovaikutus voi ilmetä mallioppimisen kautta vain oireista kuulemalla ja kuinka ryhmän koolla voi olla väliä sen vaikuttavuuteen. Tämä on yksi esimerkki kuinka herkästi nosebovaikutukset voivat levitä. Nosebovaikutusten onkin arvioitu olevan voimakkaampia kuin plasebovaikutusten (Greville-Harris & Dieppe 2015). Tämä voi johtua siitä, että negatiivisiin asioihin kiinnitetään voimakkaammin huomiota (Rozin & Royzman 2001).
Kuva. Nosebovaikutus on todellista haittaa ja oireita, vaikka nosebo ei itsessään haittoja aiheuta. Haitat syntyvät suhtautumisesta, johon vaikuttaa muun muassa mallioppiminen. Kuvan lähde.
Tutkimuksista käytäntöön
Kun pohditaan mainittuja plasebovaikutuksen psykologisia mekanismeja, niin huomataan kyseessä olevan arjessa esiintyviä tekijöitä. Meillä kaikilla on odotuksia, olemme ehdollistuneet asioihin ja mallioppiminen vaikuttaa meihin sekä vaikutamme näiden tekijöiden kautta muihin. Plasebovaikutukset ovat siis normaali osa elämää.
Kuvittele meneväsi avantouintiin ensimmäistä kertaa. Kummassa vaihtoehdossa veikkaat veden tuntuvan kylmemmältä? A) Ystäväsi kauhistelevat veden kylmyyttä, kertovat huonoista kokemuksistaan, eivätkä tule avantoon kanssasi. B) Ystävät puhuvat avantouinnin positiivisista terveyshyödyistä, kertovat loppupäivää piristävästä vaikutuksesta ja tulevat mukanasi avantoon. Vesi tuntuu mahdollisesti kylmemmältä vaihtoehdossa A. Kokemus veden kylmyydestä ei välttämättä riipu pelkästään veden lämpötilasta (spesifi vaikutus), vaan myös plasebo- tai nosebovaikutuksista (epäspesifi vaikutus). Spesifiä ja epäspesifiä osuutta voi olla joskus vaikea erotella toisistaan, mutta useissa muissakin asioissa, kuten ruoan ja juoman osalta ne ovat eriteltävissä. Koettu maku ei ole kiinni pelkästään niiden spesifistä vaikutuksesta kielen makusilmuihin (Plassmann & Weber 2015). Koettuun makuun voidaan vaikuttaa mm. hinnalla ja brändillä, joiden kautta syntyy plasebo- tai nosebovaikutus.
Kokonaisvaikutus syntyy sekä spesifeistä että epäspesifeistä vaikutuksista. Vuosikymmeniä sitten on jo painotettu, ettei hoidon teho ole aina kiinni pelkästään lääkkeiden tehosta eli spesifistä vaikutuksesta (Wolf 1959). Näille muille, hoitosuhteen ja hoidon kontekstin myötä, tapahtuville vaikutuksille, on pyritty keksimään parempaa termiä kuin ‘plasebovaikutus’. Tilalle on ehdotettu termejä hoitosuhdevaikutus tai hoivavaikutus. Hoidon kehittäminen on oleellinen käytännön asia, jonka plasebovaikutusten tutkiminen on mahdollistanut (Evers ym. 2018). Muidenkin käytännön sovellusten osalta on suositeltavaa keksiä kuvaavampia termejä kuin plasebovaikutus (Louhiala 2021).
Kuva. Lääkärin vastaanotolla hoitovasteeseen myönteisesti vaikuttavia tekijöitä (Wager & Atlas 2015). Näitä voidaan kutsua kontekstuaalisiksi tekijöiksi.
Kokonaisuuden hahmottaminen
Tekstissä kerrotut esimerkit osoittavat plasebovaikutusten tehon ja ne voivat antaa plasebovaikutuksista taianomaisen kuvan. Plasebovaikutukset eivät kuitenkaan toimi kaikissa tilanteissa, eivätkä vaikuta lukuisiin fysiologisiin prosesseihin. Ne eivät muun muassa päde syöpäsoluihin, keuhkokuumeen taudinaiheuttajiin (Benedetti 2019), eivätkä ne avaa keuhkoputkia astmaa sairastavilla (Wechsler ym. 2011). Jälkimmäisessä esimerkissä plasebon käyttö ei avannut keuhkoputkia toisin kuin astmalääke, mutta silti tutkittavat luulivat plasebon auttaneen. Subjektiivinen kokemus jonkin aineen tai keinon toimivuudesta ei välttämättä pidä objektiivisesti paikkaansa. Positiiviset odotukset eivät siis aina takaa hyötyjä.
Esimerkiksi urheilijat voivat joskus olla alttiita vaikuttamiselle (eli he ovat suggestioherkkiä), kuten erilaisten keinojen kokeilemiseen. Heillä ja kaikilla muillakin voi olla odotuksia keinojen hyödyllisyydestä, vaikka keinoille ei olisi todettu spesifejä vaikutuksia (eli se olisi plasebo). Suggestioherkkyyden osuudesta plasebovaikutusten saamiseen on ristiriitaista näyttöä. Tutkimustuloksia on sekä hyötyjen saamisen puolesta että myös haittaa aiheuttavasta vaikutuksesta. Todennäköistä onkin, että urheilija menestyy kokeilluista keinoista huolimatta, eikä niiden ansiosta.
Kokonaisvaikutuksen syntymiseen on oleellista liittää mukaan käsite, josta käytämme nimitystä “sattuma”. Siihen liittyy mm. spontaanit muutokset oireissa, elämäntilanteen muutoksesta johtuvat vaikutukset ja mittaamiseen liittyvät virhelähteet (Kelley 2018). Esimerkiksi flunssan oireet helpottavat spontaanisti jossain välissä ja tämä voi olla täysin riippumaton käytetyistä flunssanhoitokeinoista. Kokonaisvaikutus voi siis olla yksin sattumasta johtuvaa. Sattuma on osa epäspesifejä vaikutuksia plasebovaikutusten ohella. Spesifin vaikutuksen, plasebovaikutusten ja sattuman osuuksia kokonaisvaikutuksesta voi olla vaikea määrittää ilman tieteellistä tutkimusta. Tutkimuksissa plasebovaikutusten ja sattuman summasta käytetään nimitystä plasebovaste (Mitsikostas ym. 2020). Seuraava kuva selventää kokonaisvaikutuksen syntymistä.
Kuva. Kokonaisvaikutuksen syntyminen. Kuva on luotu yhdistelemällä asiantuntijaryhmän plasebo-määritelmiä (Mitsikostas ym. 2020) ja Cashinin ym. 2021 näkemystä kokonaisvaikutuksen syntymisestä. Spesifillä vaikutuksella tarkoitetaan esimerkiksi lääkkeen tehosta syntyvää vaikutusta.
Plasebovaikutukset ovat tieteellisen näytön mukaisia. Tämä on herättänyt huolta, että spesifin vaikutuksen sijaan toimivuutensa plasebovaikutukseen perustavia aineita tai hoitokeinoja voitaisiin markkinoida tieteellisen näytön perusteella (Benedetti 2019). Hyötyjen saamisen jättäminen pelkän plasebovaikutuksen varaan sisältää lukuisia epävarmuustekijöitä. Plasebovaikutuksissa on kyse siitä, miten ainetta nauttiva tai hoitoa saava henkilö itse suhtautuu asiaan (plasebovaikutuksen mekanismeilla), eikä itse aineella tai hoidolla (plasebo) ole suoraa vaikutusta, kuten yllä olevasta kuvasta voi todeta. Ongelma on myöskin se, että toimivuus voi johtua sattumasta, koska arjessa plasebovasteen erittely plasebovaikutuksesta on vaikeaa. Myöskään hyödyn kokemisen tunteeseen ei voi täysin luottaa, koska se ei aina pidä paikkaansa. Varsinkin lääkärin työssä kyse on myös etiikasta (Finniss ym. 2010). Keskustelua on herättänyt kysymys saako potilaalle antaa avointa plaseboa, jonka teho perustuu pelkästään plasebovaikutukseen?
Miten tilanne on potilaiden sijaan urheilijoilla? Usein pienet erot ratkaisevat sijoitukset. Kannattaako ratkaisevaa hyötyä lähteä hakemaan turvautumalla plasebon avulla tehtävään hämäykseen ja toivoa sen aiheuttavan plasebovaikutuksen? Valmentajille tehtyjen kyselytutkimusten perusteella tätä ainakin yritetään: 44-62 % valmentajista on käyttänyt plaseboja urheilijoillaan (Brooling ym. 2008; Szabo & Müller 2016) ja valmentajan tekemä hämäys ei haittaisi 60-67 % urheilijoista, kunhan se johtaisi hyötyyn (Berdi ym. 2016; Brooling ym. 2008). Meta-analyysin perusteella plasebojen käytöllä voikin olla pieni tai keskisuuri positiivinen vaikutus suorituskyvyn parantumiseen, ja vastaavasti noseboilla on kyky heikentää suorituskykyä. Todettujen vaikutusten vuoksi plaseboja on ehdotettu lisättäväksi WADA:n kiellettyjen aineiden listalle (Kayser, 2020).
Ovatko plasebot aukoton ratkaisu lisähyödyn saamiseen? Asiaa voi pohtia näkökulmasta, jossa plasebovaikutukset linkittyvät psykologisten mekanismien kautta urheilupsykologiaan. Tätä kautta on esitetty, että plasebovaikutuksen saaminen olisi viite epäoptimaalisesta ‘mentaalipuolesta’ (Beedie ym. 2015). Tällöin urheilija ei olisi oppinut urheilupsykologisin keinoin optimoimaan mentaalipuoltaan, vaan suorituskyvyn reservin käyttöönottoon tarvittaisiin ulkopuolelta tulevaa hämäystä. Esimerkiksi väliaikojen valehtelu hitaammiksi kuin ne todellisuudessa ovat voisi motivoida “epäoptimaalisen mentaalipuolen urheilijaa” saamaan itsestään enemmän irti. Sen sijaan “optimaalisen mentaalipuolen urheilija” ei saisi hyötyä, koska hän tekisi optimaalisen suorituksen riippumatta siitä mitä muut tekevät. Beedien ym. (2015) teoreettisen näkemyksen mukaan olisi suotavaa keskittyä kehittämään mahdollisia mentaalipuolen vajauksen syitä urheilupsykologialla, eikä korjata seurauksia hämäyksellä. Vaikuttaminen omaan mentaalipuoleen ja ylipäätään itse itseensä on oleellista menestymisen eteen.
Samaa, omaehtoista toimintaa korostavaa, logiikkaa voidaan soveltaa urheilun ulkopuolelle. Tutkimusartikkelit ja myös tämä teksti ovat täynnä esimerkkejä, kuinka vaikutukset ovat peräisin siitä mitä muut tekevät meille. Tämä voi liikaa korostaa ihmistä passiivisena toimijana (Geers ym. 2013). Oma-aloitteisella toiminnalla voimme kuitenkin pyrkiä tekemään omia päätöksiä ja opetella muuttamaan ajattelutapojamme plasebovaikutuksia tukevaan ja nosebovaikutuksia vähentävään suuntaan. Voimme myös pyrkiä vaikuttamaan siihen millaista mallioppimista sosiaalisen ja perinteisen median kautta välittyy ja miten tulkita median viestejä. Voimme tukea ystävää samoilla lääkkeettömillä hoitosuhdevaikutuksen keinoilla, jotka lääkäreillä ovat käytössä. Plasebo- ja nosebovaikutukset auttavat ymmärtämään kuinka suuri vaikutus positiivisella ja negatiivisella suhtautumisella on ja kuinka soveltaa sitä tietoa käytäntöön. Tulevien vuosien käytännön sovellutus voisi olla tämän ymmärryksen hyödyntäminen esimerkiksi stressinsietokyvyn parantamisessa.
Yhteenveto
Plasebojen käytöllä on havaittu ihmeelliseltä tuntuvia vaikutuksia, kuten tekstissä mainituista esimerkeistä voi todeta. Oleellinen asia plasebovaikutuksen ymmärtämisessä on se, että plasebo ei aiheuta vaikutusta. Plasebo, kuten lumelääke tai positiivinen informaatio, vaikuttaa odotuksiin ja opittuihin reaktioihin. Nämä ovat psykologiset päämekanismit, joiden avulla plasebovaikutus syntyy. Asian kokonaisvaikutus selittyy spesifillä vaikutuksella sekä epäspesifeillä vaikutuksilla, joihin plasebo- ja nosebovaikutukset kuuluvat. Mahdollista on myös, että kyse on puhtaasta sattumasta tai siitä, ettei mitään vaikutusta ole, vaikka subjektiivinen kokemuksemme niin väittäisikin. Ne mitä toistaiseksi kutsumme plasebo- ja nosebovaikutuksiksi kuvastavat tekijöitä, jotka ovat normaali osa elämää ja niihin on mahdollista vaikuttaa.
Ville Meuronen on biomekaniikan maisterivaiheen opiskelija Liikuntatieteellisessä tiedekunnassa ja psykologian sivuaineopiskelija Jyväskylän yliopistossa.
Ville
Tapio Tulenheimo ja Julius Granlund ovat liikuntatieteiden maistereita pääaineenaan liikuntafysiologia liikuntatieteellisestä tiedekunnasta ja lisäksi kohta valmistuvia psykologeja Helsingin / Jyväskylän yliopistoista. Päivätyötä Julius ja Tapio tekevät kehittämänsä AITOFIT- treenisovelluksen parissa, joka hyödyntää tekoälyä kuntosaliharjoittelun yksilöimiseksi kaikille sopivaksi. Lisäksi he pyörittävät tiedepohjaista psykologiaa ja fysiologiaa yhdistävää PsykaLab-podcastia, jossa myös plasebo- ja nosebovaikutusta käsitelty useammassa jaksossa.
Julius ja Tapio